Vastine Elina Lepomäen kirjoitukseen Liikennekaaressa Tarkkana

-
Kirjoituksessaan Elina Lepomäki puhuu yksityisyydensuojasta ja ehdottaa laitteiden asentamista teille.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, on laitteiston asentaminen teille sekä niiden ylläpitäminen hyvin kallista puhumattakaan itse järjestälmän rakentamisesta. Suomi on maantieteellisesti iso maa, jossa on loppujen lopuksi varsin vähän liikennettä ja ruuhkia verrattuna muihin maihin, varsinkin isojen kaupunkien ulkopuolella. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että yksityisyydensuojasta on erittäin tärkeää pitää kiinni, eikä tietojen keruu saa olla liian tunkeilevaa. Nyt puheissa olleet keskustelut ovat menneet siihen suntaan, että valtiolle pitäisi lähettää sijaintietoja koko ajan. Näin sen ei pitäisi olla.

ABAX on ollut myös mukana Liikennelabrakokeiluissa, mutta kieltäydyimme toimittamasta tietoa, koska mielestämme tietojen vaatimukset olivat liian tunkeilevia. Jo siinä vaiheessa, kun tietojen hankintakokeilusta pyydettin mielipiteitä, ehdotin, että Trafille toimitetaan vain tarvittava tieto tiemaksun keräämiseen, ei mitään muuta. Tämä sama ehdotus olisi ihan toimiva myös tässä vaiheessa. Eli tarvittava tieto valtiolle tiemaksujen perintään olisi esimerkiksi "auto X on ajanut tiemaksuteitä 758 kilometriä joulukuussa 2016", ei kellonaikoja, ei tietoa mitä teitä on ajettu eikä päivämääriä. Jos lisäksi olisi olemassa jonkinlainen ruuhkamaksu, niin siitä tulevat lisämaksut merkittäisiin samalla tavalla, esimerkiksi "auto X on läpäissyt (virtuaalisen) ruuhkamaksuportin 17 kertaa joulukuussa 2016" tai "auto X on ajanut ruuhka-aikaan ruuhkamaksun alaisilla teillä 235 kilometriä joulukuussa 2016". Tässäkään ei mainittaisi minkä portin auto läpäissyt, mihin kellonaikaan, minä päivänä, tai mitä teitä on ajettu. Muuta tietoa ei tarvita lähettääkseen lasku palveluntarjoajan toimesta asiakkaalle ja tilittää rahat valtiolle. Tai sitten palveluntarjoaja voisi välittää edellä mainitun tiedon valtiolle, josta oikea taho lähettäisi sitten laskun auton haltijalle.

Näin ollen välitetty tieto ei olisi liian tunkeilevaa, eikä valtiolla olisi tarvetta perustaa Elinan mainitsemaa massiivista tietopankkia. Näin säästyisi myös kustannuksia, koska palvelun tarjoajilla on jo olemassa järjestelmät tätä varten. Jos ei suoraan sellaisenaan, pienellä tuotekehityksellä sellaisen saisi luotua, koska kyseessä on "vain" raportin luominen jo olemassa olevien sijaintitietojen perusteella. Jos valtio epäilisi palveluntarjoajan tietojen keruuta tai sen luotettavuutta, voisivat he halutessaan auditoida palveluntarjoajan palvelun ja määrätä sakon mikäli tietoja olisi väärennetty/muokattu/poistettu.

Lisäksi lainsäädännöllisesti olisi hyvä määrätä ne tapaukset, jolloin palveluntarjoaja joutuisi tietoja luovuttamaan esimerkiksi poliisille virallisen tietopyynnön jälkeen. Nythän samanlainen lainsäädäntö on olemassa ruuhkatietojen keräykseen liittyvässä järjestelmässä, jossa tiellä olevilta videokameroilta tulkitaan ohi ajavien autojen rekisterinumeroita. Tietääkseni poliisille ei luovuteta tietoja ellei henkilöä epäillä rikoksesta, jonka vähimmäisrangaistus on 6 kuukautta vankeutta. Tämä selvittäisi myös pelisääntöjä alalla.

Lähde: Uusi-Suomi, Elina Lepomäen kirjoitus. Liikennekaaressa Tarkkana. 9.1.2017. Viitattu 10.1.2017