Mikä on työmatka ja mikä ei?

-
Työmatkan käsite on verotuksen suhteen hankala, enkä ainakaan itse ole löytänyt suoranaisia vastauksia kaikkiin ongelmatilanteisiin mitä eteen on tullut.

Perusidea on varmasti kaikille selvä: kun ajan työpaikaltani asiakkaan luokse, se on työmatka. Matka kotoa työpaikalle on puolestaan yksityismatka. Mutta siihen liittyy poikkeuksia. Jos esimerkiksi poikkean matkalla konttorille postiin työasioissa, riippuu postimatkan korvauskäytäntö sen toistuvuudesta. Jos teen postimatkan säännöllisesti, saan korvauksia kotimatkaani pidentävästä osuudesta. Jos taas teen postireissun vain silloin tällöin, voi koko matka kotoa töihin postin kautta olla työmatkaa.

Toinen esimerkki voisi olla esim. matka toissijaiselle työpaikalle, kuten esimerkiksi minulla matka Helsingistä konttorillemme Ouluun. Saan matkalta kilometrikorvauksen normaalisti, mutta päivärahaan en ole oikeutettu. Jos sitten Oulussa ajan konttorilta hotellille, se on yksityismatka. Entä jos olen matkalla yrityksen pakettiautolla? Silloin matka hotellille on säädösten mukaan yksityismatka, mutta yritysautolla en saa ajaa yksityismatkoja. Mitä siis teen?

Voin matkata myös niin kutsutulle erityiselle työpaikalle eli esimerkiksi työmaalle. Jos ajan työmaalle yrityksen pakettiautolla, ja haluan käydä kesken päivää kaupassa ostamassa itselleni esimerkiksi kahvia tai naposteltavaa, lasketaan kauppareissu yksityismatkaksi. Lounasmatka on työmatka, sillä työmaalla ei tarjota ruokaa. Mutta jos haen kaupasta kahvia, se on yksityismatka, joka aiheuttaa ongelmia verotuksessa. Miten sääntöjä tulisi noudattaa?

Ymmärrän kyllä, että rajanveto on todella hankalaa, sillä poikkeustapauksia on monia ja kaikkien poikkeuksien huomioon ottaminen sääntöjä tehtäessä tekisi asiasta todella hankalan ja monimutkaisen. Maalaisjärkeä saa ja pitääkin käyttää, mutta sekin on subjektiivinen käsite. Ymmärrän toki myös verottajan lähestymisen asiaan, että saaduista työsuhde-eduista pitää maksaa verot säännösten mukaisesti, mutta poikkeukset tekevät asiasta hyvin hankalan, niin kuin edellä mainitsin. Ehkä sääntöjä voisi yksinkertaistaa niin, että ne olisivat helpommat ymmärtää ja sitä kautta myös noudattaa?

Perusteiltaan työmatkan määrittely on yksinkertaista, mutta jos matkaan tulee poikkeuksia, väitän, että 80 prosenttia ihmisistä ei tunne omalle kohdalle sattuvia säädöksiä. Jokaisen työntekijän täytyisi muistaa vilkaista myös työsopimustaan ja työehtosopimusta. Voi nimittäin käydä myös niin, että vaikka olisin oikeutettu kilometrikorvauksiin verottajalta, voi työnantaja sanoa toisin.

Sähköinen ajopäiväkirja helpottaa elämää monella tavalla, mutta sekään ei valitettavasti voi tietää, mitkä ovat asiakkaan varsinaisia, toissijaisia tai erityisiä työntekopaikkoja. Vastuu työmatkojen ja yksityismatkojen merkkaamisesta on kuljettajalla itsellään ja työnantajalla. Verottajan sivuilta saa apua, mutta esimerkit ovat hankalia.

Meihin voi aina olla yhteydessä, voimme sitten yhdessä päivitellä säädösviidakkoa.